Harmi etten saanut kuvattua sitä mikä oli upeinta. Bussi vain kulkee, eikä pysähdy jokaisen ihastuksen voihkauksen kohdalla. Pelto, juuri ennen lopullista tuleentumista, pelto pellon vieressä,hieman eri vaiheissa, vähän metsää taustalla. Se on yksi rauhoittavimmista maisemista. Sen koitan kuvata vielä joskus. Autottomana kaupunkilaistuneena harvoin yllän siihen maiseemaan. Toki näin paljon muutakin mukavaa ja koin. Tapasin ihmisiä vuosien takaa ja nauroin ja muistelin ja pohdin tulevaa ja nautin hetkestä. Luulin kamerani jääneen kotiin, mutta olihan se mukana sittenkin.

Punainen tupa Visalankujalla

Ketoneilikoita ja perhonen

Suuria makeita vadelmia

Mukuloita

Lisää kukkien koreutta

Iso musta kissa, nimeltänsä Musti ja pieni punainen kettu