Olin juuri lähdössä bussile kun ovikello soi. Postinkantaja sujautti syliini pahvilaatikon, joka oli täynnä postimerkkejä. Vain osoitelappu oli juuri ja juuri näkyvissä. Paketti tuli tällä kertaa Michiganista.Nyt on menossa taas kansainvälinen lankavaihto. Minun lähettämä pakettini on jo päätynyt perille Virginiaan. Avasin paketin nopeasti ennen lähtöä. Paljon kaikkea mielenkiintoista. Paketti oli kuitenkin jätettävä levälleen siihen eteisen lattialle. Bussi lähtisi juuri. Voi kun pääsisi nopeasti takaisin.

Aikanaan sitten palasin kotiin ihmettelemään saamaani aarrepakettia. Ja eikun esittelemään.

Becky oli kirjoittanut pitkän kirjeen, jossa hän kertoi elämästään Michiganissa. Sain myös paikallislehden selattavaksi. Paketissa oli teetä ja kaakaota, makeisia ja kakkuainekset, kyniä ja hunajaa, neulelehti ja tietenkin lankaa.

Tässä vielä langat ja pieni rasia, jossa oli pikkulokeroissaan silmukkamerkkejä ja sitten ihanan pikkuruiset pupusakset. Ihania nämä yllätykset. Yllätyshän se oli, vaikka tiesin että paketti jostain tulee, mutta koskaan ei tiedä milloin se tulee ja keneltä. Pidän tällaisesta.