Pidän sanoista, joilla on monta merkitystä. Neulemarinaadi tarkoittaa minulle tällä hetkellä neulemarinaserenaadia sekä neuletta, joka on kätketty pussin pohjalle odottamaan aikaa parempaa. Vinohelmainen pellavatunika (KYH20) ei siis aio valmistua tänä kesänä. Tämä pellavalanka ei vain oo kivan näköistä neuleena. Ehkäpä virkattuna sen voisi hyväksyä. Luovutan suosiolla ja jonain kesänä löydän langan uudelleen ja keksin siitä jotain aivan ihanaa.

Muut keskeneräiset KYH-projektit ovat puolivälissä tai vähän yli. Sukista puuttuu toinen kantapää ja terä, lapasista on toinen valmis. Kummastakin kassista on puolet tehty.  Pipolanka on niin paksua että ajatteleminenkin saa hien pintaan. Huivia on kiva neuloa, ainakin toistaiseksi. Virkattu pellavajakku odottaa päätöstä jatkosta. Siinä tapahtui sellainen moka, että koukku kutistui kesken työn. Ja jos jokkin muu työ on vielä kesken, niin olkoonpa vaan. Mä voin kutoa vaikkapa vain huivia.

Tällaista marinaadia tällä erää. Ehkä loppuun pitäisi laittaa jotain kohottavaa. Kuva ois kai paikallaan, muttei ainakaan keskeneräisistä neuletöistä.

Sillat ja polut ja tienpätkät ovat mielenkiintoisia. Sen alku on tiedossa ja näkyvissä, mutta se, mihin se johtaa, on arvoitus. Seikkailumielellä. Hyvää tätä päivää kaikille lukijoilleni ja suuret kiitokset kommenteistanne. Niitä on kiva lukea.