Kyllä lomalla on mukava olla. On aikaa kokeilla juttuja, joita on pitkään miettinyt, on aikaa ihmetellä lumisadetta ja auringonpaistetta, on aikaa olla vaan. Nyt vihdoin pääsin opettelemaan kahta sukkaa pyöröillä ja kärkialoitusta. Lankana iki-ihana Wollmeise. Puikot, häpeän tunnustaa, on tämän huushollin jäykimmät ja kiemuraisimmat pyöröt. Taisi olla ainoat 100 senttiset suurin piirtein sopivan kokoiset. Mutta lanka on miellyttävää kutoa. Se helpottaa. Heti kun osuu kohdalle, aion ostaa notkeampia pyöröjä. Kuva ei ole super, mutta yritystä kuitenkin. Uuden kameran ominaisuudet eivät ole vielä hanskassa. 



Toinen uusi juttu on "blackwork". Se on sukua suomalaiselle etupistokirjonnalle. Mallin olen tulostanut joskus netistä, eikä siinä näy lähdettä, mistä on. Ensin ompelin ristipistoilla kuvan ääriviivat.





Kylläpä tulikin hämäriä kuvia.

Seuraavaksi aloin täyttämään pintoja erilaisilla pistokuvioilla. Ja kaikki alueet ovat erilaisia. Välillä menee herne nenään, kun tuo on niin pientä tuhertamista. Olisi kait ollut parempi ommella täytteet yhdellä säikeellä. Mutta kun kerran aloitin kahdella säikeellä, jatkettava on. Purkamaan en ala. Uusien asioiden oppimistyyli on tietenkin "kantapään kautta". Onni on hyvät lukulasit.