Tänään oli käytävä kaupassa. Ihana lumen tuoksu monen vuoteessa vietetyn päivän jälkeen. On ihan eri asia kokea lumi ympärillään kuin vain haistella sitä vähän ikkunan raosta. Lapsuuden lumihanget olivat aina vähintään hartioihin asti. Teimme salaisia käytäviä lumeen. Hypimme pellolla etsien ojia, koska ojien kohdalla hanki upotti syvemmälle. Usein saapas tai huopikas juuttui syvälle hankeen. Ulkona oltiin niin kauan että varpaita nipisteli. Varmaan joku muukin muistaa kihelmöinnin tunteen, joka tuli kun varpaita lämmitti patteria vasten. Myös ranteet olivat kovilla kun lapasen varret rullautuivat pulkkamäessä ja hihan ja lapasen väliin jäi se paljas kohta. Se punoitti ja kutitti. Sillä ei ollut väliä koska talvella oli hauskaa. Nyt kun on satanut paljon uutta lunta ilmassa on oma tuoksunsa vaikka kuinka joku väittäisikin että lumi on hajutonta ja mautonta. Muistelen myös hiihtoretkien nautintoa. Auringonpaiste, valkea hanki ja kourallinen puhdasta lunta suuhun. Nam. Taas jaksoi hitaampikin hiihtää.