KIP eli knitting in public toteutuu minulla yleensä matkalla töihin ja kotiin. Nyt on menossa kaulahuivi, helppo matkaneule. Tänään taas kudoin huivia bussissa. Viereen istui kaksi puheliasta ulkomaalaissyntyistä naista. He juttelivat opiskelustaan, kunnes kiinnostuivat neuleestani. Kävi ilmi että molempien äidit ovat virkanneet kauniita pitsiliinoja ja toisen poika on oppinut koulussa virkkausta. Minä selitin myös äitini opettaneen minulle lankojen, puikkojen ja koukkujen salat. Käytiinpä läpi mummotkin siinä sivussa. Mielessä kävi  että minähän voisin opettaa rouvatkin kutomaan. Mutta hillitsin intoni, koska tiedän olevani iltaisin väsynyt. Mutta se olisi yksi niistä asioista,joita voisin tehdä. Oli mukava kotimatka ja lopuksi toivotettiin vielä hyvät viikonloput.