Aina kun käyn lempilankakaupassani, ihailen trikookuteita ja kuvittelen sieluni silmin mattoa, jonka virkkaan joskus. Se joskus on nyt. Ja olen niin pöhkön onnellinen tästä matostani, että....Raskasta virkkausta 9mm koukulla. Mallin pari viimestä kerrosta piti jättää pois, kun kude alkoi uhkaavasti loppua. Painaa noin 1700g. Sormet olivat kovilla ja tuntui se vääntäminen vähän selässäkin. Nyt se on kuitenkin valmis. Kylpyhuoneen lattia on tosi ruma , ei minkään värinen, jossa näkyy kaikki lika. Nyt siinä on onneksi päivän piristys, iloinen turkoosi matto. Malli nimeltään Auriga (Ravelry).

Tämä viikonloppu on mennyt virkaten ja kutoen ja äänikirjoja kuunnellen. Nyt viimeksi kuuntelin Rakel Liehun Helenen. Rakel Liehu luki itse. Se oli hyvin runollinen, syvällinen, herkkä ja hieno kertomus Helene Schjerfbeckin elämästä. En tiedä olisinko sitä kirjana saanut luettua, mutta kuunneltuna kirjat antavat uudenlaisen tunnelman tarinoihin. Tuli samalla mietittyä omaakin elämää ja ehkä vähän Helenenkin.

Olen vielä kovin äänikirjan lumoissa. Sieltä, Helenen maisemista ja maaluksista on vaikea palata tähän olohuoneeseen ja ruveta miettimään mitä laittaisi ruoaksi. Ehkä tuo mattoni tulee muistuttamaan minua suuren taiteilijan, Helenen, intohimosta kuvata kaikki värein ja viivoin, juuri omana kokemuksenaan. Hmm... Kirja jätti minut selvästi hyvin mietteliääksi. Tästä minä sitten alan sovittamaan elämyksiä ja arkea yhteen. Onnea matkaan meille kaikille!