Bert Liten murahteli ja mökötti. Taas olisi siivouspäivä. Se inhosi imurin ääntä, se ei pitänyt pesuaineen tuoksusta. Se halusi vain kadota syvälle ja kauas.  Se hiippaili hiljaisena pitkin nurkkia. Tyynyn takaa se löysi oivan lymyilypaikan. Se nukahti ja näki unta talvisesta metsästä juuri ennen auringonlaskua, silloin kun maisema on aivan sininen. Kesken unien Bert Liten havahtui kahinaan, joka kuului aivan hänen viereltään. Bert Liten kurkisti varovasti piilopaikastaan. -Pääsisinköhän minäkin tuohon mukaan, se tuumi nähdessään lankakasan. Se ei tiennyt mitään niin mukavaa kuin lankakasassa hyppelyn. Tämä olikin Bertin lempisiivouspäivä, lankojensiivouspäivä. Vihreät langat tuonne pinoon ja punaiset toiseen, välissä on keltaisia ja sitten ketunhäntä. Bert Liten mennä vilisti lankojen seassa sellaista vauhtia, ettei tiennyt mistä se seuraavaksi ilmestyisi. Se sai pitää varansa ettei joutunut varastoon lankapussien joukossa. Lopulta viimeinenkin kerä oli pussissa. Bert Liten huokaisi: -Tämä oli sittenkin hyvä siivouspäivä!