Bert Liten oli huolissaan. Se oli kadottanut kaikki kirjoittamansa joulukortit. Se muisti kirjoittaneensa ne, muttei muistanut lähettäneensä niitä. Ja nyt kortteja ei löytynyt mistään. Bert Liten ajatteli, että onpahan sitten ensi vuodeksi valmiiksi kirjoitettu jos ne jostain sattuisivat löytymään. Bert Liten mökötti ja murehti kadonneita korttejaan melkein koko päivän. Sitten postiluukku kolahti. Bert kipaisi katsomaan. Siellä oli Bertille iso pino joulukortteja. Sen suru omien korttien kohtalosta hälveni kun se katseli kortteja. Se tutki jokaisen huolella, keneltä se oli, millainen kuva siinä oli ja ajatteli samalla kiitollisena ystäviään, jotka olivat kortin lähettäneet. Bertistä tuli illaksi iloinen kettu.