Bert Liten heräsi aattoaamuna vesisateen ropinaan. Se ei antanut ropinan häiritä, vaan alkoi laulaa -On hanget korkeat nietokset, vaan joulu, joulu on meillä.... Ääni oli vähän aamunmöreä, mutta laulaminen sai Bertin tuntemaan olonsa kotoisaksi ja iloiseksi. Se istui katselemaan joulukuusta ja piparimökkiä. Se luki vielä kerran kaikki saamansa kortit. Se söi yhden kettukarkin. Se katseli TV:stä Lumiukko-elokuvan.

Heti elokuvan jälkeen ovikello soi. Bert ihmetteli, kuka nyt jouluna tulisi käymään kylässä. Oven takana oli varsinainen jouluyllätys. Siellä olivat Bert Litenin oma äiti ja isä, Mamma Birgitta ja Olle-pappa. Kaikki oli yhtä mylläkkää ja häntien heilutusta, halauksia ja suukkoja, onnellinen jälleentapaaminen. -Mutta missä on Anni-sisko? ihmetteli Bert. - Anni lähetti sylikaupalla terveisiä, mutta lähti Tukholmaan famun ja fafan luo viettämään joulua, kertoi mamma Birgitta. Bert Liten oli kuitenkin ikionnellinen kun se sai viettää joulua mamman ja papan kanssa. Tämän parempaa joululahjaa se ei olisi voinut toivoakaan. -Tästä tulee hyvä joulu, ajatteli Bert Liten ja otti vielä yhden kettukarkin.

BERT LITEN TOIVOTTAA KAIKILLE TARINAA SEURANNEILLE ONNELLISTA JOULUA!