Yöllä pauhasi syysmyrsky. Bert Liten nimesi sen syysmyrskyksi, koska se toi tullessaan vettä Bertin kotikonnuille. Luntahan sekin olisi toivonut. Aamulla se pistäytyi ulkona pienellä lenkillä. Siellä tuuli niin kovasti, että se joutui pitelemään oksista ja varvuista kiinni, jottei olisi kadonnut taivaan tuuliin koko kettu. Se myös kastui. Sade piiskasi Bert Liteniä kaikin voimin ja se tuli kotiin itkuisena ja viluissaan kuin uitettu kettu. Se laitettiin kuivumaan kuivaustelineeseen sukkien joukkoon. Se mietti, onkohan tämä nyt vähän noloa! Mutta kun se huomasi, että muutamalla hännän heilautuksella koko härvelin saa pyörimään, se innostui niin, että kohta olivat sukat ja kettu ihan kuivia.

Vähän rauhoittuakseen myrskyisestä aamukävelystä ja karusellipyörityksestä Bert Liten tahtoi katsella iki-ihanan Lumiukko -elokuvan. Siinä ainakin sataisi lunta. Bert liiteli lumiukon kanssa pitkin lumisia maisemia ja on kenties monta hännänheilautusta lähempänä joulua.