Aamu oli sateinen. Bert Liteniä nukutti kovasti, kun herätyskello pärähti soimaan. Se muisti, että tänään lähdettäisiin matkalle. Se pakkasi laukuunsa unikaverinsa ja hammasharjan. Matkaa tehtäisiin kahdella bussilla ja vielä henkilöautolla. Häntä ja korvat tutisivat kun Bert hyppäsi bussin kyytiin. Ainoa kauhea asia sen mielestä oli se, että se matkustaisi "jäniksenä". Sen poskia punoitti ja korvia kuumotti kun se kuuli että sen matkaa ei maksettaisikaan, koska kettulippuja ei busseissa myydä. No, surut hälvenivät nopeasti, kun matka alkoi. Ensin näkyi vain vesisadetta, sitten näkyi kerrostaloja. Mitä pidemmälle matka eteni, sen enemmän maisema muuttui. Bert Liten näki lunta ja vielä enemmän lunta. Se oli aivan innoissaan. Vasta illan hämärissä tultiin perille. Bert Liten oli matkasta ja kokemuksistaan niin uuvuksissa, että heti vadelmakiisseliä syötyään se kävi uunin viereen nukkumaan.