Bert Liten oli löytänyt tiensä keittiöön. Se nuuski uteliaana tarvikkeita. Se löysi kananmunia, sokeria ja jauhoja, hiivaa, hedelmänpalasia ja maitoa. Se pomppi innoissaan ja laittoi vähän maitoa lämpiämään liedelle. Se mittasi pari desiä jauhoja hiivan kanssa maidon joukkoon. Se otti toisen kulhon, rikkoi siihen munan ja laittoi sekaan tassullisen sokeria, ja antoi vatkaimen laulaa. Bert Liten oli aivan innoissaan. Se sekoitti sörsselit keskenään ja heitti mukaan hippusen suolaa ja niitä samoja hedelmäpaloja kuin hedelmäturkinpippurisuklaassakin oli. -Nam nam Välillä piti maistella seosta. Lopuksi Bert Liten meni vielä pomppimaan taikinan päälle,johon hän lisäsi vielä ainakin puoli kannullista jauhoja. Sitten se keksi että taikinasta tulisi hyvä liukumäki. Vauhdin parantamiseksi Bert Liten otti vielä nokareen voita ja lasketteli huimia liukuja pitkin taikinaa. Toisen nokareen jälkeen Bert Liten olikin jo niin uuvuksissa,ettei meinannut pystyssä pysyä. Taikina sai jäädä rauhaan. Bert Liten katseli sitä kulhon reunalta ja mietti, minkähänlaista pullaa siitä tulisi. Bert Liten meni sohvan nurkkaan levähtämään ja unelmoimaan pullaherkusta ja nukahtikin siihen.

 Sillä välin taikina kaulittiin levyksi, sille levitettiin töhnää, joka oli tehty kuulemma manteleista. Sitten taikina kääräistiin takaisin pötkyläksi ja laitettiin pellille, ja hetken päästä uuniin. Bert Liten heräsi juuri kun pötkylä tuli uunista ja tuoksui hurrrrrrmaavalle. Bert Liten sai voidella sen voilla tosi monta kertaa. Sitten se ripotteli tomusokeria päälle. Se pisti aivastuttamaan. Bert Liten sai mehevän maistiaisen lämpimästä pullasta. Mutta sitten se käärittiin tiukasti paperin sisälle ja se katosi näköpiiristä. -Milloin mahdan saada sitä uudestaan, mietti Bert Liten.