Kuinkahan monta harjoituskappaletta pitää tehdä, ennenkuin syntyy se täydellinen kehyskukkaro. Ompelu on tarkkaa ja nyörin kiinnittäminen kans, ja liimaus ja puristaminen. Näitä haasteita olen nyt harjoitellut muutaman kappaleen ja nähnyt paljon kehittämiskohteita. Joka kukkaro on oppimisen paikka. Eipä haittaa niin kauan kun oppiminen on kivaa.



Kaunista sunnuntaita kaikille.

Uuden opettelua, kukkaroita ja pussukoita, viikonlopun kurssi työväenopistossa. Pääsin yllättäen peruutuspaikalle kukkarokurssille. Ja olin onnellinen. Olen sitä vieläkin. Opin monta uutta kikkaa ja menetelmää. Tätä kurssia olinkin kaivannut ja tarvinnut. Tässä sitten tuotoksia. Liimatahroja en vielä kerinnyn rapsuttamaan irti kehyksistä.

Ensin kolme kehyskukkaroa. Oli hauska oppia niksit, kuinka se saadaan onnistumaan. Harjoitella pitää vielä.







Vetoketjupussukan kaava näytti ihan heprealta, mutta siinäpä olikin ihan logiikkaa. Mukava tehdä.



Kirjekuorilaukku oli loppujen lopuksi ihan helppo juttu, vaikka ensin pitikin aika tovi ihmetellä, miten ne kankaat oikein taitellaan.



Laukku on myös vuoritettu, niinkuin kaikki muutkin pussukat ja kukkarot.



Tämä seuraava pussukka oli haasteellinen kuvattava. Toinen lenkki on siis pidempi ja se pujotetaan lyhyemmän läpi. Laukkua kuljeteetaan ranteessa. Hyvä laukku esim. matkalankakerälle, tai teatteripussukaksi.





Vielä pikkuinen kännykkäpussi ilman hihnaa ja nappia.

 Muitakin leimasimia on varstooni kertynyt kuin nuo pöllö ja lentäväiset. Nyt kuitenkin olen niihin kovasti tykästynyt, joten harjoittelu jatkuu niilä.



Kesäyön pöllö




Kevyesti rakkaudella

Taisi tuohon alempaan korttiin tulla vähän liikaa roinaa keskelle. Mutta määhän harjoittelen. Mokat suotakoon

Olen ilmoittautunut myös tämän vuoden jämäkuuhun, joka onkin pidempi kuin aiemmin. Huomenna jämistely alkaa. Minä ajattelin tehdä jotain pientä. En aio ottaa suuria projekteja. Kädetkään ei siitä nyt tykkäisi. Haluan kokeilla ehkä jotain uutta tekniikkaa,ehkä teen langasta koruja, katsotaan sitten.

Ilmoittauduin myös Biscornu-vaihtoon. Eka ristipistovaihtoni. Toivottavasti en haukannut liian suurta palasta, kun ristipistoilijanakin olen vasta aloittelija. Kaikkea täytyy kokeilla, eihän sitä muuten voi tietää.

Kaunista sunnuntaita kaikille! Nyt mennään ulos!

Näköjään siivosin blogini niin hyvin, että kaikki linkit ja lisukkeet hävisivät. Ja laskurikin aloitti uuden elämän. Ehkäpä onkin uusiutumisen aika.

Olen aina vähän epäillyt askartelutaitojani.Olen koittanut myös suojautua hurahtamiselta, koska teidän, että sitten se on menoa ilman takaisinpaluuta. Ja nyt sitten kävi näin että uteliaisuus voitti, ja piti vähän kokeilla.

Tein kortin ja tein toisenkin, ilman suurta suunnitelmaa, pala palalta. Sormet ja hiukset liimassa, joka paikka hileissä ja silppua lattialla. Neljä korttia sain tehdyksi. Kohtuu tyytyväinen olen ensikertalaiseksi. No, on siellä liimatahroja ja tussin leviämistä ja vinoja reunoja. Mutta tästä kaikki alkaa, minähän harjoittelen.



Lentoon lähdössä




Hei, mekin lennetään!




Pöllöonnea!




Pöllövaari huokaa!

Kortteihin käytin alkoholimusteita, leimausta, embossausta, itse nyplättyä pitsiä.

Tänään selasin vanhoja kirjoituksiani ja huomasin, että blogini täyttää tänään 3 vuotta.  Kiitän lukijoita ja kommentoijia. Ilman teitähän jotain puuttuisi tästä bloggaamisesta.

Pääsiäisen aikaan kävin vanhempieni luona. Kotiintuomisiksi sain ison pinon mummujeni ja äitini valmistamia käsitöitä. Nyt minä vuorostani otin ne säilyttääkseni tuleville sukupolville. Toivottavasti jotain saa käyttökuntoonkin. Osassa liinoja ol vanhoja tahroja, jossain reikiä yms. Tänään, blogin syntymäpäivänä sopiikin muistella sukupolvia ennen meitä. Käsityöt olivat olennainen osa elämää. Molemmat mummuni kutoivat ja virkkasivat ja ompelivat.....ja niin teki äitinikin....ja niin teen minäkin. Sellainenkin tieto minulla on, että toisen mummun isä oli puuseppä, käsityöläinen hänkin.

Tässäpä näitä tuotoksia vuosikymmenten takaa.

Hanna-mummun kirjoma kaitaliina. Vaaleanpunainen lanka on ilmeisesti loppunut kesken, kun toisessa päässä kukat vaihtuivat tummemman punaisiksi.



Tämä taitaa olla saman mummun kirjoma.



Olen kuvannut työt vanhan ikkunaraamin päälle heitettynä. Toivon, että kuvion pystyy erottamaan.
Tämän seuraavan liinan on kirjonut oma äitini. Muistan tämän liinan olleen paljon käytössä. Ja lienen kaatanut sille muutaman mehumukillisenkin.



Seuraavan liinan kutoja ei ole muistissa. Se on iso pellavaliina. Muistan itsekin kutoneeni jotain samantyyppisellä sidoksella yli 30 vuotta sitten. sidoksen nimeä en muista. Suunnittelin tekeväni liinasta ehkä verhot. Saapas nähdä.



Sitten virkattuihin. Ensin Eeva-mummun virkkama liina. Pyörylät ovat irtoamassa toisistaan, mutta katsotaanpa mitä voin tehdä sille.



Tämä iso liina on Hanna-mummun virkkaama. Muistan nähneeni sen useastikin mummulan pöydällä.



Ja lopuksi vielä äitini virkkama liinanen. Meillä taisi jokus olla sängynpeittokin tätä samaa sarjaa.



Hyvää tätä päivää meille kaikille!

Kevättä kohti mennään ja juhlakausi tihenee, on pääsiäinen, vappu ja äitienpäivä. Tänään tuli idea äitienpäiväkorteista. Viime kesänä teimme ulkona paperia sanomalehdistä ja mainoslehtisistä. Keväällä myös marmoroimme papereita. Silloin nämä tuotokset jäivät käyttämättä kaikenlaisten muiden hössötysten vuoksi. Nyt ne heräsivät uudelleen eloon. Ensin käsintehty paperi, sitten pala marmoroitua paperia ja päälle leimoja ja kortin taakse toivotukset. Tämän pystyvät pienimmätkin tekemään. Lasten tekeminä näistä tulee varmasti hienompia.

Talven mentyä ja kevään hiipiessä maisema muuttuu, jäljelle jää.....

... yksinäinen liukuri ja hiekotetut pihat ...

.

... lumen hengittämää likaa ...



... heijastuksia ...

Ensin oli kädet kipeet. Sitten tuli mahatauti. Sitä seurasi kuume ja väsymys. Nyt on kurkku kipeä. Hyviä ja vähän parempia selityksiä miksi en ole saanut aikaiseksi mitään, mistä kannattaisi mainita. Tämän päivän onni oli että löysin kauan kadoksissa ollet kuvat. en muista olenko julkaissut niitä koskaan, koska ne ovat ajalta ennen blogia, enkä jaksa seliselisyistä selata vanhoja kirjoituksiani. Tässä pari kuvaa valikoimasta.

Kuvien löytyminen oli kyllä ruusun arvoinen juttu. Tämän olen maalannut noin 100 vuotta sitten. ...että kaun olivat kuvat kadoksissa.



Joskus värkkäsin kovasti koruja. Ilahduin, että niistäkin on muistoja jäljellä.

Nämä ihanuudet tulivat tänään postin mukana. Voitin Täti Sinisen  http://Elmawa.vuodatus.net arvonnassa suka, jotka hän on itse neulonut. Olen uusista oransseista sukistani tosi onnellinen.

Pöllöjä yössä, huhuu! Kauan mietin, mitä ihanasta pöllökankaasta ompelisin. Sitten yksi työkaverini pyysi ompelemaan kännykkäpussin. No, tämä on ensimmäinen kännykkäpussi, mitä olen koskaan tehnyt. Vielä on kehiteltävää tekniikassa sekä toteutuksessa. Oli outoa ommella koneella tosi pitkän tauon jälkeen. Ihan kuin olisi tutustuttava uudestaan koneensa kanssa. Hmm. Pussukasta tuli juuri oikean kokoinen omalle käännykälleni.... tiiä sitten miten se sopii työkaverille.

Tänään vierailin Ateneumissa Carl Larssonin näyttelyssä. Väkeä oli paljon ja teoksia runsaasti. Värit olivat rauhallisia, lämpöisiä, kodikkaita. Myös Carl Larssonin vaimolla, Karinilla oli taidekoulutus. Hänen taitonsa pääsivät esiin kodin tekstiileissä ja esineissä. Hieno kokonaisuus. Huoneita oli kuvien avulla rakennettu ihan paikan päällekin ja siellä ol myös lupa kuvata.

Kävin eilen Design -museossa ihmettelemässä nykymuotoilua. Siellä oli monenlaista tarpeellista uudessa kuosissa ja paljon tarpeetontakin. Tämä tuoli houkutteli kokeilemaan. Monet tuotteet olivat sellaisia että olisi pitänyt päästä kokeilemaan tai ainakin hypistelemään, mutku museossa ei saa.



Museonautinnon jälkeen siirryimme nepalilaiseen syömään herkullista, täyttävää ruokaa. Jälkkärinä nepalilaista teetä. Se oli erityisen hyvää, pehmeää ja makeaa. Koostumus: teetä, maitoa, kardemummaa, kanelia, inkivääriä, pippuria. Tätä täytyy kokeilla itsekin joskus.

Tänään olen menossa Ateneumiin ihailemaan Carl Larssonin teoksia. Ja onhan Ateneum itsessäänkin komea ja juhlava paikka.

 Sitten alkaakin loma olla loppusuoralla. Hyvää viikonloppua meille kaikille!

Kyllä lomalla on mukava olla. On aikaa kokeilla juttuja, joita on pitkään miettinyt, on aikaa ihmetellä lumisadetta ja auringonpaistetta, on aikaa olla vaan. Nyt vihdoin pääsin opettelemaan kahta sukkaa pyöröillä ja kärkialoitusta. Lankana iki-ihana Wollmeise. Puikot, häpeän tunnustaa, on tämän huushollin jäykimmät ja kiemuraisimmat pyöröt. Taisi olla ainoat 100 senttiset suurin piirtein sopivan kokoiset. Mutta lanka on miellyttävää kutoa. Se helpottaa. Heti kun osuu kohdalle, aion ostaa notkeampia pyöröjä. Kuva ei ole super, mutta yritystä kuitenkin. Uuden kameran ominaisuudet eivät ole vielä hanskassa. 



Toinen uusi juttu on "blackwork". Se on sukua suomalaiselle etupistokirjonnalle. Mallin olen tulostanut joskus netistä, eikä siinä näy lähdettä, mistä on. Ensin ompelin ristipistoilla kuvan ääriviivat.





Kylläpä tulikin hämäriä kuvia.

Seuraavaksi aloin täyttämään pintoja erilaisilla pistokuvioilla. Ja kaikki alueet ovat erilaisia. Välillä menee herne nenään, kun tuo on niin pientä tuhertamista. Olisi kait ollut parempi ommella täytteet yhdellä säikeellä. Mutta kun kerran aloitin kahdella säikeellä, jatkettava on. Purkamaan en ala. Uusien asioiden oppimistyyli on tietenkin "kantapään kautta". Onni on hyvät lukulasit.

Lapsuuden kylässäni oli nappitehdas. Teimme koulusta sinne tutustumiskäyntejä. Vieläkin on muutama nappi jäljellä noilta ajoilta. Muistoksi jäi myös nappitehtaan haju. Viime viikolla kävin askartelukaupassa ja siellä oli laatikoissa kaikenvärisiä nappeja. En ehkä olisi pysähtynytkään laatikoiden viereen, jos ei olisi ollut hajua. Nappitehtaan haju tuli vienosti nenääni. Valitsin itselleni aurinkoisia keväisiä nappeja. Niistä synty virkkaamalla kaksi korua, joita voisi pitää yhdessä tai erikseen. Virkkasin napit ketjuksi silkkisellä neulelangalla.
Vielä jäi kourallinen nappeja tuleviin töihin.

Tämmöisen pikkutyön pistelin viikonloppuna. Koko n. 6½cm x 5cm. Oli mukava työ. Nyt sitten pitäis vaan miettiä, miten sen viimeistelisi.



Huomattavasti helpompi pistellä vaalealle kankaalle, kuin ruskealle. Langat erottuvat jotenkin selvemmin. Vai liekö vähän harvempaa kangasta. Lanka Pomme de pin; Water Plouf.

 Hyvää ensi viikkoa!

On täällä kulissien takana jotain tekeillä vaikka tuloksia ei näykään. Tätä saa kai nimittää luovaksi prosessiksi. Aivot ja ajtukset ovat lepotilassa. Kädet eivät jaksa näpertää. Olen ihastellut muiden ihmisten töitä. Niistä kai kerään inspiraatiota omille aivoituksille. Kyllä tämä täältä vielä jonain päivänä jotakin valmistakin saa. Totuus on että ristipistomalli katosi kuin tuhka tuuleen. Tietyt puikot ovat varattu johonkin tylsään työhön. Sopivan väristä lankaa ei vaion löydy. Se on siis tauon paikka. Muutaman piston pistelin tänään, mutta silmälasitkin olivat vähän likaiset, joten en pitkään jaksanut. Ulkona on lumipyry. Mitenhän täältä huomenna pääsee taas liikenteeseen. Onneksi ei ole aamuvuoro.


Kiitokset kaikille kommentoijille ja muille lukijoille! Oikein mukavaa ja lumista laskiaista!

Viime viikolla olin entisen työpaikkani 25-vuotisjuhlissa. Kakku oli hyvää ja vanhat valokuvat naurattivat. Kuinka ollakkaan kaikilla meillä oli posket lommolla ja niin kaposet 25 vuotta sitten. En meinannut edes tunnistaa itseäni kuvista. Nyt olemme "aikuistuneet" ja lihaa ja kokemusta on tullut luitten ympärille. 

Sitten yksi hassu juttu. Noin 10 vuotta sitten rohkenin maalata yhden seinän työpaikallani,koska odottelimme sisäremonttia. Remonttia ei ollut vieläkään tullut, joten maalaukseni olivat edelleen hyvässä kunnossa. Lapset piirsivät mallit ja minä kopioin ne seinälle.

Kävin toissapäivänä hakemassa yllätyspaketin postista. Ihmettelin mitä sieltä nyt on tulossa, kun en tietääkseni ole tilannut mitään. No ,sieltä putkahti nalleporukkani ranskalainen serkku Deauvillen kaupungista. Sen nimi on Jean, suomalaisittain Janne. Se kertoi olleensa matkalla jo 10 vuotta ja viettäneensä aikaa Suomen maaseudulla. Toivotimme Jeanin tervetulleeksi.

Ranskalaisteemaan liittyen noin viikko sitten posti toi myös pinon ranskankielisiä ristipistolehtiä. Huokailen ja ihailen niiden kauniita malleja, ehkä joskus jotain ompelenkin.

 

Teekuppi ja aakoset ovat olleet valmiina jo pari viikkoa. Viimeistelyä olen joutunut muhittelemaan. En vain ole saanut aikaiseksi. Toivon että pian saan inspiraation viimeistelyyn kaikkien nalleunelmien keskellä. Nalleni sai muuten eilen nimen. Se on Onerva. Se maistelee nimeään ja murahtelee tyytyväisenä.

Lähden töihin usein aamuhämärässä. Vaikkei juuri aikaakaan olisi jään ihmettelemään maisemien kauneutta, lumen valoja ja värejä. Puun oksat muotoilevat omia sommittelujaan lumen kanssa. Minä pidän talvesta ja kohtuullisesta pakkasesta.

Iltapäivällä kotiin palatessa valo on ihan erilainen.

Aurinko katoaa puiden taakse.